Kerroin tuossa hiljattain, että blogini täytti 1-vuotta. Tämän viikon perjantaina, tasan vuosi sitten, tein myön ensimmäisen asiakastyöni. Matka tähän pisteeseen on ollut mielenkiintoinen, opettavainen ja inspiroiva! Kertonen nyt tarkemmin teille vuoden mittaisesta matkastani, sillä uskon että jokunen teistä saattaa olla siitä kiinnostunut. :)
1) MIKSI RYHDYIN KUVAAJAKSI
Syy miksi alunperin ryhdyin kuvaamaa, oli suivaannus.
Olin ostanut kesällä 2014 ensimmäisen järjestelmäkamerani (Canon 70D) ja siihen superlaadukkaan (ja superkalliin) objektiivin (Canon 85mm 1.2). Kuvasin tuolloin lähinnä silloista blogiani varten.
Muutimme Espanjaan heinäkuussa 2014 ja kamera seurasi luonnollisesti mukana. Rakastin silloistani blogiani ja käytin sen tekemiseen paljon aikaa ja näin vaivaa. Kuvasin asujani itselaukaisimella, sillä perhettäni ei liiemmin harrastukseni kiinnostanut. Muistaakseni lokakuussa 2014 matkasimme työasioissa Barcelonaan. Lentokentällä, paluumatkalla laitoin kameralaukkini aivan jalkojeni juureen, sillä pelkäsin varkauksia. Ja kuinka ollakkaan, siitä se kuitenkin vietiin. Runko, linssini, toinen linssini, passit ja lentoliput. Kaikki samassa laukussa. Meillä ei ollut vakuutuksia.
(Kuvat Barcelonan reissulta. Siis ne, jotka olin jo ladannut koneelle ennen muistikortin menoa.)
Itkin asiaa blogissani ja yritin miettiä, mistä saisin rahat uuden kaluston hommaamiseen, sillä en halunnut että blogini laadullinen taso laskisi. Hetken kuvailin mieheni GoProlla ja sitten kännykällä. Lopulta meni fiilis ja aikani asiaa pohdittuani päätin lopettaa koko blogin. En ehkä niinkään sen takia, ettei kalusto ollut kunnossa (se oli toki alkusysäys), vaan enemmänkin sen, etten ollut saanut blogiltani sitä, mitä olin lähtenyt hakemaan. Jälkeenpäin ajateltuna varkaus oli loppupeleissä parasta mitä minulle oli siihen mennessä sattunut! Se laukaisi uusien asioiden ketjun, johon en olisi omin voimin ryhtynyt.
Suivaannuttuani hain lainaa, ostin croppikennon tilalle täyskennoisen rungon (Canon 5D mk3) ja ensimmäisen objektiivini (Canon 50mm 1.2). Hain kameraan manuaalin netistä ja testailin, harjoittelin ja koekuvasin. Ja siitä se sitten alkoi.
2) MITEN TEIN NETTISIVUNI
Nettisivujeni tekoon olen ennenkin käyttänyt WordPressiä, joten blogipohjan valinta oli helppo. Kaverini suositteli minulle myös WordPressin ProPhoto- alustoja, joihin ihastuin täysin! Löysin alustojen joukosta mieleiseni blogipohjan ja aloitin rakentamisen. Rakastan asioista innostumista ja nettisivujen teko oli yksi sellainen. Saatoin istua ilta illan perään yömyöhään koneellani ja selvitellä miten saisin minkäkin toiminnon ja painikkeen omille paikoilleen ja kuinka rakentaisin sivujeni ilmeestä persoonallisen, mutta samalla alkuperäistä kunnioittavan. Sivujen tekeminen on kaltaiselleni vihernokalle yllättävän haastavaa! Se on myös äärimmäisen palkitsevaa, mutta vaatiin paljon aikaa, keskittymistä, hermoja ja asioihin perehtymistä. Itse sain apuja ProPhoton opetusvideoilta ja teksteistä.
(Kuvat Gibraltarilta tuliterällä 5D mk3-rungolla)
3) MILLÄ KALUSTOLLA KUVAAN
Tällä hetkellä omistan runkoni lisäksi 3 objektiivia, käsisalaman ja siihen soveltuvan softboxin, sekä studiosalamasetin.
Objektiiveista lempparein on Tamron 70-200 mm 2.8. Aivan ihastuttava bohek (taustablurri) ja terävät kuvat.
Canon 50 mm 1.2 on erinomainen hämärissä olosuhteissa ja potreteissa (joskin Tamron edelleen lempparini).
Tamron 28-75 mm 2.8 objektiivilla on loistava kuvata pienissä tiloissa, tai suurempia ihmisjoukkoja.
4) HAASTAVINTA TÄHÄN ASTI
Manuaaliasetusten opettelu ja tarkennus! Vitsit että olen taistellut näiden kanssa! Kuvausteni alkuaikoina en vaan kertakaikkiaan tajunnut, kuinka olisin saanut useamman kuvassa olevan henkilön tarkaksi samaan aikaan. Otin tunnin kuvauksen aikana yli 600 kuvaa ihan vaan varmistaakseni, että joukossa olisi myös muutamia tarkkoja yksilöitä. Yhden ihmisen sain kyllä tarkennettua, mutta kaksi tai enemmän oli jo tuskaa… Harmittelin sitäkin, kun kännykälläni olisin saanut samat kuvat paljon nopeammin ja varmemmin… :D
Noh, tähän auttoi manuaalisäätöjen ahkera opiskelu ja ymmärtäminen. Ostin viime talvella kaksi kamerakirjaa ja luin niitä. Saihan niistäkin vinkkejä, mutta ehkä parhaiten olen kuitenkin pärjännyt keksimällä asioita ihan itse. En väitä edelleenkään olevani mikään manuaalimestari, mutta suunta on ehdottomasti oikea! Tällä hetkellä kuvaan siis vain manuaalilla.
5) HAUSKINTA TÄHÄN ASTI
Positiivinen palaute! Kiitos ihanat, riemastun joka kerta kun joku kehuu kuviani. <3 Kuvaamisesta ja kuvien käsittelystä heijastuu paljon taiteellista persoonaani ja kun lopputulos puree muihinkin, ilahdun tavattomasti! Nöyrin kiitoksin (ja asentein) tästäkin eteenpäin!
6) MITEN MARKKINOIN
Toistaiseksi markkinointini on tapahtunut vain kavereiden kiusaamisella Facebookissa, sekä LilyChristinan omilla facebook-sivuilla. Toki minulla on Instagramkin ja muut some-kanavat, mutta oikeata markkinointia en ole liikaa tehnyt. Kaiketi Google löytää sivuni hyvin ja toisaalta myös asiakkaat laittavat sanaa eteenpäin.
7) MISTÄ HAAVEILEN JA MIHIN TÄHTÄÄN
Haaveilen siitä, että saisin ottaa fantasia-tyylisiä supermageita lapsi,- ja nuorisokuvia. Siis sellaisia, joihin vanhemmat on valmiita satsaamaan ja joihin nähtäisiin paljon vaivaa ja tehtäisiin yhdessä asiakkaan kanssa ennakkotyötä. Tässä pari esimerkkisivustoa, joista olen inspiroitunut: Sandra Bianco Photography, Shannon Sewell ja vielä huikea Katie Andelman.
Jos kiinnostuit ja haluat tämän tyylisiä kuvia, ota yhteyttä! Suunnitellaan asiaa yhdessä. :)
Mihin tähtään? En ole vielä hirveästi miettinyt. Ainakin haluaisin tehdä paljon töitä ja nähdä iloisia kasvoja sekä kuvausten aikana, että kuvanpalautuksen yhteydessä! Myös ulkomaat kiehtoo. Olisi mageata päästä joskus kuvaamaan luontoa ja eläimiä esim. Afrikkaan.
……………………
Tällainen on siis ollut ensimmäinen kuvausvuoteni. :) Kyselehän, jos jokin jäi mietityttämään ja haluat kuulla lisää. Muuten ihanaa keskiviikon jatkoa sinulle!
Huippu postaus! Mulla on ollut harkinnassa lainan ottaminen uutta ja laadukkaampaa kalustoa varten, jotenkin tää postaus auttoi mua päättämään että kyllä mä sen otan! Upeita kuvia sulla, tota laatua ei voi kun ihailla. <3
Voi ku kiva kuulla et inspiroiduit ja sait tehtyä päätöksen, hyvä sinä! Ja siis joo, mun koko kalusto on ostettu osamaksulla ja lainarahalla. Makselen niitä sit pikkuhiljaa pois. Tällä hetkellä mulla on enää yks objektiivi puoliks hoitamatta, eli kyllä niistä pikkuhiljaa selviää. Ei mulla muuten olis ollut näihin millään varaa, eli tää on mulle vähän niinku pakon sanelema keino! Ja ah, niin mukava. :) Eli rohkeasti liikkeelle. Mikää tee iloisemmaks, ku uudet laitteet ja laadukkaat kuvat. <3
Oih kuinka ihania kuvia! Onko sulla valokuvaajan tutkintoa/toiminimeä? Oon itse miettinyt paljon tutkinnon hommaamista jossain vaiheessa elämää :3 Tosi kiva blogi muutenkin!!
Kiitos! <3 Ei ole valokuvaajan tutkintoa takana. Ihan olen itseoppinut kuvaaja ja edelleen opintojen äärellä. Yhtä oppimistahan tämä on koko elämä. :) Uskon, että kurssittaudun itsekin jossain vaiheessa, mutta vielä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle ja kiva kun kommentoit!
Mukava oli lukea tarinaa kuvien taustalta! Seurailin blogiasi jo pitkään ennen tuota kameraäksedenttiä ja muistan olleeni tosi pahoillani puolestasi kun kuulin miten kurjasti oli käynyt :( Mahtavaa että tuo tapahtuma oli kuitenkin alkusysäys jollekin paremmalle :)
Minutkin valokuvaus on vienyt ihan täysin mennessään! Parhaillaan pohdinkin olisiko tästä harrastuksesta voinut joku päivä tulla työ. Alanvaihto tuntuu hurjalta harppaukselta ns. tuntemattomaan, mutta tämä tarinasi ja kuvasi antoivat ainakin ripauksen lisää rohkeutta :)
Moikka Salla! Kiva kun taas kommentoit! :) Muistan sun mukavat kommentit hyvinkin ed. blogin ajoilta. :) Ja voi että ilahduin, kun sinäkin olet hurahtanut kuvailuun! Se on kertakaikkisen mukaansatempaavaa ja inspiroivaa. Anna palaa vaan! Ei ehkä niin, että jättäisit heti päivätyösi, vaan pikkuhiljaa kuvailet siinä sivussa. Ja jos homma ottaa tulta alleen, niin alat tekemään sitä sitten ihan päätyönä. Niinhän se minullakin menee. Tanssinopettajana iltaisin, ja yrittäjänä ja kuvaajana päivisin. :)