Kerroin tuossa hiljattain, että blogini täytti 1-vuotta. Tämän viikon perjantaina, tasan vuosi sitten, tein myön ensimmäisen asiakastyöni. Matka tähän pisteeseen on ollut mielenkiintoinen, opettavainen ja inspiroiva! Kertonen nyt tarkemmin teille vuoden mittaisesta matkastani, sillä uskon että jokunen teistä saattaa olla siitä kiinnostunut. :) 1) MIKSI RYHDYIN KUVAAJAKSI Syy miksi alunperin ryhdyin kuvaamaa, oli suivaannus. Olin…
Huippu postaus! Mulla on ollut harkinnassa lainan ottaminen uutta ja laadukkaampaa kalustoa varten, jotenkin tää postaus auttoi mua päättämään että kyllä mä sen otan! Upeita kuvia sulla, tota laatua ei voi kun ihailla. <3
Voi ku kiva kuulla et inspiroiduit ja sait tehtyä päätöksen, hyvä sinä! Ja siis joo, mun koko kalusto on ostettu osamaksulla ja lainarahalla. Makselen niitä sit pikkuhiljaa pois. Tällä hetkellä mulla on enää yks objektiivi puoliks hoitamatta, eli kyllä niistä pikkuhiljaa selviää. Ei mulla muuten olis ollut näihin millään varaa, eli tää on mulle vähän niinku pakon sanelema keino! Ja ah, niin mukava. :) Eli rohkeasti liikkeelle. Mikää tee iloisemmaks, ku uudet laitteet ja laadukkaat kuvat. <3
Oih kuinka ihania kuvia! Onko sulla valokuvaajan tutkintoa/toiminimeä? Oon itse miettinyt paljon tutkinnon hommaamista jossain vaiheessa elämää :3 Tosi kiva blogi muutenkin!!
Kiitos! <3 Ei ole valokuvaajan tutkintoa takana. Ihan olen itseoppinut kuvaaja ja edelleen opintojen äärellä. Yhtä oppimistahan tämä on koko elämä. :) Uskon, että kurssittaudun itsekin jossain vaiheessa, mutta vielä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle ja kiva kun kommentoit!
Mukava oli lukea tarinaa kuvien taustalta! Seurailin blogiasi jo pitkään ennen tuota kameraäksedenttiä ja muistan olleeni tosi pahoillani puolestasi kun kuulin miten kurjasti oli käynyt :( Mahtavaa että tuo tapahtuma oli kuitenkin alkusysäys jollekin paremmalle :)
Minutkin valokuvaus on vienyt ihan täysin mennessään! Parhaillaan pohdinkin olisiko tästä harrastuksesta voinut joku päivä tulla työ. Alanvaihto tuntuu hurjalta harppaukselta ns. tuntemattomaan, mutta tämä tarinasi ja kuvasi antoivat ainakin ripauksen lisää rohkeutta :)
Moikka Salla! Kiva kun taas kommentoit! :) Muistan sun mukavat kommentit hyvinkin ed. blogin ajoilta. :) Ja voi että ilahduin, kun sinäkin olet hurahtanut kuvailuun! Se on kertakaikkisen mukaansatempaavaa ja inspiroivaa. Anna palaa vaan! Ei ehkä niin, että jättäisit heti päivätyösi, vaan pikkuhiljaa kuvailet siinä sivussa. Ja jos homma ottaa tulta alleen, niin alat tekemään sitä sitten ihan päätyönä. Niinhän se minullakin menee. Tanssinopettajana iltaisin, ja yrittäjänä ja kuvaajana päivisin. :)